torstai 18. toukokuuta 2017

Pari lahjakkaan valokuvaajan teosta



Tässä jälleen lyhyesti kommenoiden pari kirjaa.
 

Ville Aleksi Juurikkala: Apocalyptica: photobook


Upeita valokuvia! Ja Juurikkalan taito kertoa tarina ilman ainoatakaan kirjoitettua sanaa on ihan uskomaton.

Apocalyptica sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin: toisen taideteoksen inspiroima kirja (9.), kuvitettu kirja (22.), kirja jossa kukaan ei kuole (25.) ja kirjan nimessä on erisinimi (35.).

Ville Aleksi Juurikkala: Apocalyptica: photobook
2011 Apocalyptica Merchandise
170 s.
Lainattu kirjastosta:
Kirja tiivistetysti: Valokuvin kerrottu tarina bändistä nimeltä Apocalyptica.


Kauko Röyhkä & Juha Metso: ”Et kuitenkaan usko” Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä


Juha Metson kuvat ovat oivaltavia ja osuvia. Osa niistä on Villestä osa kuvaa muuten vain venäläisyyttä – kaikki ovat tähän kirjaan todella sopivia.

Sen sijaan Kauko Röyhkän haastattelumuotoinen kirja ei oikein saanut minun suosioitani; jotenkin se tuntui laiskalta tavalta toimittaa näinkin mielenkiintoinen kirja.

Et kuitenkaan usko sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin: kirjassa liikutaan luonnossa (5.), kirjassa on monta kertojaa (6.), toisen taideteoksen inspiroima kirja (9.), jonkun muun alan ammattilaisen kirjoittama kirja (11.), kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa (18.), kuvitettu kirja (22.), kirja kirjailijalta jolta olet lukenut vain yhden kirjan (28.), kirjan nimessä on erisnimi (35.), elämäkerta tai muistelmateos (36.) ja kirjassa mennään naimisiin (38.).
Kauko Röyhkä & Juha Metso: ”Et kuitenkaan usko” Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
2013 Docendo
213 s.
Ostettu kirjaston poistokirjojen myyntihyllystä.
Kirja tiivistetysti: Kauko Röyhkä haastattelee Ville Haapasaloa ja Juha Metso kuvaa.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Toukokuun lukuteeman ulopuolelta



Luettuja kirjoja on jo pitkä rivi odottamassa, että ennättäisin niitä blogiinkin kommentoimaan. Tässä muutama toukokuun lukuteeman ulkopuolelta pikaisesti kirjattuna.
 

Briitta Hepo-oja: Hylättyjen lasten kaupunki


Briitta Hepo-oja arpoi jokin aika sitten blogissaan yhden kappaleen tuoretta kirjaansa Hylättyjen lasten kaupunki. Onnetar oli minulle suosiollinen! Tämä kirja oli minulla yöpöydällä iltalukemisena ja nautiskelin kerrallaan luku tai kaksi kerrallaan eteenpäin. 

Kirjan ikäsuositus on kahdeksan vuotta, mikä on minusta hyvä, sillä Hannu ja Kerttu -hengessä metsään hylätyn Mikon ja hänen kohtalotovereitteinsa tarina on välillä melko jännittävä. (Minä ainakin olen sen verran herkkis, että koin kirjan aika ajoin pelottavaksi!) 

Kirjassa reaalimaailma yhdistyy johonkin mystisempään todellisuuteen, ja pisteet kirjailijalle siitä, ettei näitä fantasiaelementtejä yritetä selittää auki, vaan ne jätetään lukijan mieleen sellaisina kuin ne ovat. 

Kirjan kuvitus - kauniit ja herkät mustavalkokuvat - on kirjailijan omaa käsialaa. 

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin kirjassa liikutaan luonnossa (5.), kuvitettu kirja (22.), kirja jossa kukaan ei kuole (25.) ja fantasiakirja (31.).

Briitta Hepo-oja: Hylättyjen lasten kaupunki
2017 Myllylahti
202 s.
Voitettu kirjailijan blogissa olleessa arvonnassa.
Kirja tiivistetysti: Mikon äiti jättää poikansa metsään, ja lopulta tämä löytää tiensä hylättyjen lasten kaupunkiin, josta Mikko löytää itselleen paikan asua. Osa kaupungin lapsista haluaa päästä takaisin ihmisten ilmoille, osa haluaa jatkaa itsenäistä elämäänsä.



Henriikka Tavi: Sanakirja


Kajaanin Runoviikon Suven runoilijaksi 2017 valitun Henriikka Tavin runo "luoda -> luottaa" oli Runoviikon kirjanmerkin takana, ja ihastuin siihen niin, että ostin itselleni tuon kirjan, josta kyseinen runo löytyy. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että haukkasin suuremman palan kuin, mihin minun runonlukutaitoni riittää. Osa runoista oli kivoja ja oivaltavia, mutta suurin osa meni munulta yli luku- ja ymmärryskyvyn. Tässä yksi esimerkki:

 


Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan kirja jossa kukaan ei kuole (25.).

Henriikka Tavi: Sanakirja
2010 Kirja kerrallaan
87 s.
Ostettu omaksi
Kirja tiivistetysti: Sanoja selitettynä.


Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa


Tämä oli kolmas Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuva dekkari, jonka luin. Yleensä en juurikaan kekkareista kiinnostu, mutta Jungstedtin kirjoissa on jokin minuun vetoava juttu. Arvelisin, että se saattaa olla tapa kuvata Gotlantia. (Kyllä, olen näiden kirjojen myötä hieman pyöritellyt ajatusta pyöräilylomasta Gotlannissa...) Toisaalta Jungsteadin luomat kirjasta toiseen toistuvat henkilöhahmot ovat myös jotenkin mukavanoloisia ihmisiä. Ehkä taas vuoden päästä luen seuraavan Anders Knutas -dekkarin.

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin: kirjan nimi on mielestäsi kaunis (1.), kirjassa on monta kertojaa (6.), kirjan kansi on mielestäsi kaunis (10.), kirjassa vammainen tai vakavasti sairas henkilö (20.), käännöskirja (23.) ja kirjassa selvitetään rikos (24.).

Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa
Alkuperäinen ruotsinkielinen: Den mörka ängeln. Suomentanut Sanna Manninen
2011 Otava
320 s.
Otettu omaksi kirjaston kirjanvaihtohyllystä.
Kirja tiivistetysti: Gotlannissa tapahtuu jälleen murha ja Anders Knutas joukkoineen ryhtyy selvittelemään rikosta.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Toukokuun lukuteema: taiteilijoilta ja taiteilijoista

Toukokuun teema on aika avonainen sisältönsä suhteen: olen kiinnostunut taiteilijoista genrerajoista välittämättä ja luen tähän kategoriaan niin taiteilijoista ja heidän taiteestaan kirjoitettuja kirjoja kuin taiteilijoiden taiteilijoiden omakohtaisia muistelmia tai kirjoja, joissa he kertovat omasta taiteestaan tavalla tai toisella. 

Jos joltakin siis vielä puuttuu Helmet-lukuhaateen kohta 9. "Toisen taideteoksen inspiroima kirja", niin näistä minun toukokuussa lukemistani kirjoista niitä löytyy varmasti moneen makuun!

Ajattelin myös mahduttaa tähän kategoriaan pari kirjaparia, joissa toisessa taiteilija itse kertoo omasta elämästään tai työstään ja toisessa ulkopuolinen taho kertoo samasta taiteilijasta tai hänen työstään.


Huhtikuun lukuteeman (Pohjanmaa) lukusaldo

Hieman viiveellä tulee nyt muutamakin postaus. Selvästikin jonkinlainen kirjoitusjumi menossa, hrmph.

Huhtikuussa luin kirjoja teemaan Pohjanmaa liittyen. Tarkoitus oli lukea eri puolilta Pohjanmaata olevia teoksia, mutta aika moni tuntui lopulta tökkivän siinä määrin, että jätin ne lopulta kesken, ja osaksi tästä johtuen Pohjanmaa-teema painottui Pohjois-Pohjanmaalle. Haitanneeko tuo!




Teeman ulkopuolelta

Lisäksi edelleen on kesken Antti Tuurin Pohjanmaa, jonka aion sinnitellä yhdenpäivänromaaniksi, mutta en kykene lukemaan Tuurin tekstiä kuin yhden luvun päivässä, joten hitaasti etenee...